2/2026

EETTINEN KURINPITOLAUTAKUNTA
PÄÄTÖS    Nro 2/2026
2.9.2026
Dnro 2026/2

Asia Seksuaalinen tai muu häirintä

Asianosaiset

Kurinpitovaatimuksen esittäjä Janne Ripatti

Asianomistaja A, jonka henkilöllisyys on salassa pidettävä

Kuultava

Suomen Uimaliitto ry

Kurinpitovaatimuksen peruste
Seksuaalinen tai muu häirintä (kurinpitomääräykset 5 § 1 c kohta)

Kurinpitovaatimus

Tekoaika: 21.11.2024

X on Suomen vesipallon nuorten maajoukkueiden Pohjoismaiden mestaruuskilpailumatkalla Ruotsiin 21.11.2024 menetellyt A:lta kohtaan tavalla, joka täyttää liikunnan ja urheilun yhteisten vakavaa epäasiallista käyttäytymistä ja vakavia eettisiä rikkomuksia koskevien kurinpitomääräysten 5 §:n 1 kohdan c-alakohdassa tarkoitetun seksuaalisen häirinnän tunnusmerkistön.

X on pyytänyt A:n ruotsinlaivalla hyttiinsä PM-kilpailumatkan aikana. X on tämän jälkeen järjestänyt tilanteen siten, että hän on jäänyt A:n kanssa kahden kesken pyydettyään hytissä olleen toisen urheilijan poistumaan.

Tutkinnassa saadun selvityksen mukaan X on tämän jälkeen painostanut A:ta riisumaan housunsa tämän vastustuksesta huolimatta. Vastoin A:n kieltäytymistä X on jatkanut menettelyään ja kosketellut A:ta seksuaalisesti intiimialueelle tämän tahdon vastaisesti.

Lisäksi X on myöhemmin kertonut tapahtumasta muille joukkueen jäsenille tavalla, jota useat todistajat ovat kuvanneet rehvasteluksi.

Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon asianosaisten alaikäisyys tapahtumahetkellä, tapahtumien seksuaalinen luonne sekä se, että tapahtumat ovat sattuneet Suomen Uimaliiton maajoukkuetoiminnan yhteydessä kilpailumatkalla.

Kurinpitovaatimukseen yhtyminen

A:n huoltaja on SUEK:n tutkintaraportin mukaan antanut suostumuksensa asian käsittelemiseen urheilun kurinpitomenettelyssä.

Vastaus

X:n huoltaja on antanut X:n puolesta vastauksen, jossa on todettu, että X kiistää häntä koskevan epäilyn seksuaalisesta häirinnästä.

Seksuaalinen kanssakäyminen on tapahtunut yhteisymmärryksessä ja suostumuksellisesti.

Kurinpitovaatimuksessa on esitetty, että A:n kertomus on ollut johdonmukainen ja että kertomusta tukee todistajien havainnot ja ilmiannot. Kurinpitovaatimuksen mukaan X:n olisi tässä tilanteessa tullut esittää yksityiskohtainen vaihtoehtoinen tapahtumakuvaus. Vaatimus on kohtuuton tilanteessa, jossa esitutkinta on kesken. X on kuultu poliisin toimesta vasta 24.6.2026. Hänen oikeusturvansa kannalta olisi ollut kohtuutonta edellyttää, että hän kertoo tapahtumasta ennen poliisikuulusteluja.

Todistajien lausunnot eivät yksiselitteisesti vahvista A:n kertomaa. Hytissä paikalla on ollut ainoastaan A ja X. Heidän kertomuksensa teon suostumuksellisuudesta ovat vastakkaiset. A on myös kertonut kieltäneen X:ää ja estelleen sanallisesti tapahtuman etenemistä. Näin ei X:n mukaan ole tapahtunut. A ei ole tilanteessa estellyt tai ilmaissut haluttomuuttaan.

Todistajien ja A:n lausuntojen perusteella ei ole poissuljettua, että A:n käsitys tapahtuman suostumuksellisuudesta on muuttunut jälkikäteen katumuksen ja häpeän vuoksi. A:n on havaittu olleen alakuloinen, mutta tämä ei itsessään osoita, että häntä olisi painostettu tai että seksuaalista kanssakäymistä olisi tapahtunut vastoin hänen tahoaan. On mahdollista, että A on myöhemmin kääntänyt asian vastentahtoiseksi, koska on oman kertomansa mukaan pelännyt tulevansa leimatuksi ”huoraksi”.

Todistajien lausuntojen mukaan X on reagoinut voimakkaasti tilanteeseen, jossa poliisi on tullut hakemaan häntä kuulusteluun. Hänen on kuvailtu olleen hätääntynyt ja surullisen oloinen. X:n mielentila ja tunnereaktiot eivät tue oletusta siitä, että teko olisi ollut tahallinen tai että hän olisi tietoisesti toiminut A:n väitetyn kiellon vastaisesti.

Erityisesti tulee huomioida, miten lajiliitto ja valmentajat ovat tilanteessa toimineet. Selkeää toimintaohjetta ei ole ollut ja asian hoitaminen on vaikuttanut sekavalta. Erityisesti valmentaja F:n toiminta tilanteessa on voinut vaikuttaa A:n kertomaan ja sen tulkitsemiseen. Riski lapsen johdattelulle on suuri. Muistiinpanoista ilmenee F:n olleen itse tunteikkaassa tilassa ja hänen on kerrottu ottaneen tilanteen henkilökohtaisesti. Muistiinpanojen perusteella on myös epäselvää, kuinka paljon F:n kertomuksesta on tulkintaa. Tilannetta ei ole Ruotsissa hoidettu asianmukaisella tavalla.

Edellä esitetyt vaihtoehtoiset tapahtumankulut sekä mahdollisuus siihen, että A:n kertomus on muuttunut katumuksen, mielipiteen muuttumisen tai aikuisten vaikutuksen seurauksena, tulee ottaa huomioon päätöstä tehtäessä. On yhtä mahdollista, että tapahtuma oli tekohetkellä suostumuksellinen.

X on lopettanut vesipallon pelaamisen keväällä 2025.

Tapahtumat ovat aiheuttaneet hänelle pitkittynyttä ahdistuneisuutta ja unettomuutta. Väitettyä tapahtumaa on levitetty totena A:n tuntemien ihmisten toimesta niin, että X on joutunut somekiusaamisen uhriksi vielä keväällä 2026.

Kurinpitomääräyksissä tarkoitetun yhteisön lausuma

Suomen Uimaliitolla ei ole ollut asiassa lausuttavaa.

Todistelu

A:n, B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n haastatteluista laaditut muistiot.

Väliaikainen toimintakielto

Eettinen kurinpitolautakunta on 11.3.2025 antamallaan päätöksellä hylännyt SUEK:n vaatimuksen X:n määräämisestä väliaikaiseen toimintakieltoon.

KURINPITOLAUTAKUNNAN RATKAISU

Perustelut

Lautakunnan toimivalta

Suomen Uimaliitto ry (Uimaliitto) on Suomen Olympiakomitean jäsenyhteisö. Uimaliitto on 19.11.2022 sitoutunut liikunnan ja urheilun yhteisiin vakavaa epäasiallista käyttäytymistä ja vakavia eettisiä rikkomuksia koskeviin kurinpitomääräyksiin (jäljempänä kurinpitomääräykset) ja urheiluyhteisön yhteisen eettisten rikkomusten kurinpitolautakunnan toimivaltaan ja sääntöihin 1.1.2023 lukien. Sääntömuutos on merkitty yhdistysrekisteriin 22.12.2022.

X on tekoaikaan ollut Uimaliiton jäsenyhteisön henkilöjäsen. Hän on näin ollen kurinpitomääräysten 3 §:n nojalla kurinpitomääräysten alainen.

Lautakunta on näillä perustein toimivaltainen asiassa.

Asian ratkaiseminen kirjallisen valmistelun perusteella

Kurinpitolautakunnan sääntöjen 17 §:n 2 momentin nojalla kurinpitolautakunta voi ratkaista asian yksin kirjallisen valmistelun perusteella, jos asia on laadultaan sellainen, ettei se edellytä suullisen käsittelyn toimittamista. Sääntöjen 18 §:n mukaan lautakunta toimittaa suullisen käsittelyn katsoessaan sen tarpeelliseksi.

Asiassa ei ole pyydetty suullista käsittelyä, vaan sekä kurinpitovaatimuksen esittäjä että X ovat nimenomaisesti ilmoittaneet, että asia voidaan ratkaista kirjallisen valmistelun perusteella. Sekä asianomistaja A että X ovat nuoria, ja asian arkaluontoisuus tekee asian käsittelystä heille kuormittavaa. Näin ollen tarpeetonta suullista käsittelyä on perusteltua välttää. Suullisen käsittelyn toimittamista vastaan puhuu myös se, että asiassa on parhaillaan käynnissä esitutkinta, jossa asianosaisia kuullaan. Esitutkinnan turvaamisen kannalta on tärkeää välttää tarpeetonta päällekkäistä kuulemista. Lisäksi tapahtumainkulku ei ole kaikilta osin riitainen. Näissä olosuhteissa kurinpitolautakunta katsoo, ettei asian laatu edellytä suullisen käsittelyn toimittamista.

Lautakunta on näillä perustein päättänyt ratkaista asian yksin kirjallisen valmistelun perusteella.

Sovellettavat kurinpitomääräykset

Kurinpitomääräysten 1 §:n 1 kohdan mukaan kurinpitomääräyksissä säädetään rangaistavista teoista, seuraamuksista ja kurinpitomenettelystä, mikäli henkilön tai yhteisön epäillään syyllistyneen liikunnan tai urheilun parissa tai niihin kiinteästi liittyvässä toiminnassa näissä säännöissä määritettyyn vakavana pidettävään epäasialliseen käytökseen tai eettiseen rikkomukseen, jonka kohteena on yksi tai useampi henkilö.

Kurinpitomääräysten 5 §:n 1 c -kohdan mukaan seksuaalinen tai muu häirintä on tai voi olla rangaistava teko. Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan ainakin kaikkia niitä tekoja, jotka on säädetty rangaistavaksi rikoslain 20 luvussa. Lisäksi seksuaalisena häirintänä pidetään tekoja, jotka ovat luonteeltaan seksuaalisia ja jotka ovat omiaan loukkaamaan toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Muuta häirintää on erilaiset fyysisen ja psyykkisen häirinnän muodot henkilökohtaisessa kanssakäymisessä tai etäyhteyksin tapahtuvassa kanssakäymisessä.

Lähtökohdat ja kysymyksenasettelu

Kurinpitovaatimus perustuu A:n kertomukseen Suomen urheilun eettisen keskuksen (SUEK) haastattelussa 22.4.2025. A on kertonut X:n menetelleen kuten kurinpitovaatimuksessa on kuvattu.

X ei ole halunnut tulla henkilökohtaisesti SUEK:n haastattelemaksi. Hän ei ole halunnut kertoa tapahtumasta yksityiskohtia esitutkinnan ollessa kesken. Kurinpitolautakunnalle toimitetussa vastauksessa, jonka hänen huoltajansa on antanut hänen puolestaan, hän on kiistänyt epäilyn seksuaalisesta häirinnästä.

SUEK:n tutkintaraportin ja X:n edellisessä kappaleessa sanotun vastauksen perusteella on riidatonta, että A ja X ovat olleet 21.11.2024 ruotsinlaivalla matkalla vesipallon nuorten PM-kilpailuihin. He ovat riidattomasti olleet kahdestaan hytissä, jossa on tapahtunut seksuaalista kanssakäymistä. X:n näkemyksen mukaan tämä on tapahtunut yhteisymmärryksessä ja suostumuksellisesti. Asiassa oli aloitettu Ruotsissa viranomaistutkinta, ja X oli lentänyt kotiin kesken kilpailumatkan. X on tekoaikaan ollut 15-vuotias ja A 13-vuotias.

Asiassa on ensiksi ratkaistava, onko X painostanut A:ta riisumaan housunsa, ja tämän jälkeen kosketellut A:ta seksuaalisesti tämän vastustuksesta ja kielloista huolimatta. Tämän jälkeen on ratkaistava, täyttääkö menettely kurinpitomääräysten 5 §:n 1 c kohdassa tarkoitetun seksuaalisen häirinnän. Lopuksi kysymys on määrättävästä rangaistuksesta.

Lautakunta arvioi asiaa seuraavasti.

X:n menettelystä esitetty näyttö ja sen arviointi

Näytön arvioinnin yleiset lähtökohdat

Liikunnan ja urheilun kurinpidossa rangaistavuuteen riittää alempi näyttökynnys kuin rikosprosessissa (kurinpitomääräysten selitysosio 5 §). Urheilun kurinpidon näyttökynnys on kuitenkin korkeampi kuin riita-asioissa sovellettava tavanomainen todennäköisyysnäyttö (esim. UOL 28/2026).

Näyttöä tulee arvioida objektiivisesti, tasapuolisesti ja yleisten kokemussääntöjen mukaisesti. Näytön arvioinnissa tulee ottaa huomioon kaikki asiassa todennetut konkreettiset tosiseikat ja olosuhteet sekä se, minkälaista näyttöä tietystä seikasta tai olosuhteesta olisi voinut käytännössä olla mahdollista saada. Etenkin tilanteissa, joissa kurinpidon kohteena olevan henkilön tai seuran sääntöjenvastaisesta menettelystä on esitetty vähäistä olennaisempaa näyttöä, kurinpidon kohteelle voi syntyä selitystaakka ja velvollisuus esittää sitä selvitystä, johon hänellä on pääsy tai jota hänellä on mahdollisuus hankkia. Arvioinnissa on huomioitava sekä syyllisyyttä tukeva näyttö että mahdolliset vaihtoehtoiset tapahtumainkulut. Ratkaisussa on yksilöitävä, mitä asiassa on näytetty tapahtuneen ja mitä ei. Todistustaakka sääntöjenvastaisesta menettelystä on kurinpitovaatimuksen esittäjällä. Näytöllisesti epäselvässä tilanteessa asia on ratkaistava kurinpitomenettelyn kohteena olevan henkilön eduksi. (esim. UOL 28/2026)

Näytön arviointi käsillä olevassa asiassa

Hytissä ovat tapahtumahetkellä olleet kahdestaan A ja X. Tämän vuoksi itse hytissä tapahtuneesta tilanteesta ei ole saatavilla ulkopuolista välitöntä todistelua. Tapahtumainkulkua arvioitaessa huomioon tulee lähtökohtaisesti ottaa molempien asianosaisten kertomukset. Tässä tapauksessa X ei kuitenkaan ole halunnut antaa omaa kertomustaan tapahtumista, minkä vuoksi arvioinnissa korostuu A:n kertomus ja sen luotettavuuden arviointi.

Kuten edellä on todettu, A on SUEK:n haastattelussa 22.4.2025 kertonut X:n menetelleen kuten kurinpitovaatimuksessa on kuvattu. A on muun ohella kertonut, että hän oli jutellut X:n kanssa koko illan. X oli illalla pyytänyt hänet käymään hytissään. Hän oli mennyt hyttiin, jossa oli aluksi ollut paikalla myös B. Hytissä X oli nojannut häneen ja repinyt hänen narutoppinsa olkainta alaspäin. X oli pyytänyt B:tä poistumaan hytistä, mihin tämä ei ollut aluksi suostunut. B oli kuitenkin poistunut, kun myös A oli sanonut, että tämä voi lähteä. Hytissä he olivat pussailleet ja X oli laittanut kättään hänen housuihinsa. Hän oli kieltänyt X:ää, joka ei ollut reagoinut mitenkään. Hän oli ottanut X:n käden pois housuistaan muutaman kerran sekä sanonut ”älä jaksa, et ei viitti”. X oli maannut hänen päällään ja käskenyt häntä ottamaan housut pois. Sitten A oli ottanut housut pois ja X oli tehnyt jotain, joka oli sattunut ”ihan helvetisti”. Hän on tarkentanut, että ”teki sormilla, tunki ne sormet”. A on kertonut, että pian pojat olivat tulleet hakkaamaan hytin ovea. Hän oli yrittänyt työntää X:ää pois päältään ja pyytänyt päästämään hänet pois. X ei ollut reagoinut tähän, minkä jälkeen hän oli tönäissyt X:n pois ja juossut omaan hyttiinsä. Oven takana oli ollut ainakin B, Samu ja C. X oli vielä tullut käymään hänen hytissään. X oli yrittänyt saada muita hytissä olleita henkilöitä ulos. A on kertonut käskeneensä X:n tässä kohtaa nukkumaan, jolloin tämä oli poistunut hytistä. Pojat olivat tulleet sanomaan hänelle, että X oli sanonut ””juotetaan A känniin niin sit se antaa”. Asiasta keskusteltaessa oli myös tullut ilmi, että X oli selittänyt kaikille pojille, että A olisi ”antanut”, jolloin hän oli sanonut varmaankin B:lle ja C:lle, ettei se mennyt sillä tavalla. Lauantaina hän oli kertonut tapahtuneesta F:lle.

Lautakunta toteaa, että A on haastattelussa kertonut hytissä tapahtuneesta yksityiskohtaisesti ja ikätasolleen tyypillisiä ilmaisuja käyttäen. Hänen kertomuksensa ei sisällä ilmeisen epäuskottavia tai mahdottomilta vaikuttavia piirteitä. Asian ratkaisun kannalta keskeistä on, että A on kertonut kieltäneensä useaan otteeseen X:ää koskettamasta häntä. Ratkaisevaa on kuitenkin se, missä määrin A:n kertomus saa tukea muusta asiassa esitetystä näytöstä.

B on haastattelussaan 13.5.2025 kertonut, että X oli ollut hänen hyttikaverinsa laivalla. X oli tullut hyttiin selvästi humalassa ja hänen perässään sinne oli tullut A. Näytti siltä, että X oli alkanut riisumaan A:lta paitaa/toppia. He olivat pyytäneet häntä poistumaan. B on tarkentanut, että X oli pyytänyt häntä poistumaan, mutta myös A oli katsonut häntä vähän niin, että voit lähteä. Tässä vaiheessa ei ollut ilmennyt mitään, joka olisi saanut hänen hälytyskellojaan soimaan. Puolisen tuntia myöhemmin hän oli mennyt takaisin, mutta ei ollut päässyt hyttiin, koska se oli teljetty sisältäpäin. Hytin ovelle oli kertynyt muuta porukkaa ja käytävällä oli päivitelty, mitä hytissä tapahtuu. Noin viidentoista minuutin tai puolentunnin päästä A oli tullut hytistä ulos itkien tai ei ainakaan iloisena. Myöhemmin hytissä X oli leveillyt ja kertonut koskettaneensa tyttöä seksuaalisesti. X oli kertonut, etteivät he olleet harrastaneet seksiä, mutta hän oli tyydyttänyt A:ta käsin. X oli vielä sanonut, että hän haluaa mennä sanomaan A:lle hyvää yötä. Eevert oli sitten tuonut X:n takaisin omaan hyttiin. Ruotsissa A oli tullut hänen ja C:n hotellihuoneeseen puhumaan tapahtuneesta. A oli ollut selvästi vihainen X:lle. A oli kokenut, että tilanne oli näyttäytynyt muille siltä, että hän olisi antanut X:n käyttää itseään helposti, vaikka tällaisesta ei ollut muiden kesken spekuloitu. Keskustelun yhteydessä he olivat myös kysyneet A:lta, miksi tämä ei tullut ulos hytistä tai sanonut X:lle mitään. A:n mukaan X oli ollut hänen päällään, eikä hän ollut saanut tätä siirrettyä pois. A:n mukaan hän ei ollut myöskään kehdannut huutaa apua, koska se olisi voinut ärsyttää X:ää. Hotellihuoneessa käydyssä keskustelussa oli päädytty siihen, että X on toiminut väärin. He olivat sanoneet A:lle, että jos hän menee puhumaan asiasta valmentajalle, niin hänen asiansa otetaan vakavasti.

Lautakunta toteaa, että B on kertonut yksityiskohtaisesti havainnoistaan ennen tapahtumaa ja välittömästi sen jälkeen. B:n kertomus tukee A:n kertomusta varsin vahvasti. B:n kertomus hytissä tapahtuneesta vastaa A:n kertomusta siltä osin kuin B itse oli vielä hytissä. Erityisen merkityksellisenä on pidettävä B:n kuvausta A:n mielentilasta tämän poistuessa hytistä. Lautakunta kiinnittää huomiota myös B:n havaintoihin X:n päihtymystilasta. B on kertomuksessaan muutamassa yhteydessä kuvannut X:n olleen selvästi päihtynyt ja pystynyt kertomaan myös, mitä X oli juonut. X:n päihtymystila on omiaan vaikuttamaan hänen käyttäytymiseensä tapahtumahetkellä sekä hänen kykyynsä muistaa tapahtumien kulku myöhemmin.

C on haastattelussaan 21.5.2025 kertonut, että he olivat tulleet hyttikäytävälle kello 22–23 aikoihin ja ihmetelleet, miksi B ja toinen kaveri olivat odottaneet hytin ulkopuolella. Nämä olivat sanoneet, että X on heittänyt heidät ulos hytistä. Hytin sisältä heille oli huutanut sekä X että A. Hytin ovi oli ollut turvalukossa. He olivat hakanneet ovea ja 15–20 minuutin kuluttua A oli tullut hytistä ulos vauhdikkaasti ja lähtenyt äkkiä pois. Kysyttäessä, miltä A oli tällöin näyttänyt, on C vastannut, että A oli näyttänyt surulliselta, eikä ollut halunnut olla käytävällä, kun kaikki muut olivat siinä. A oli myös viimeistellyt vaatteita päälleen ja laittanut hiuksiaan. Jonkun ajan päästä X oli tullut kerskumaan ja kertonut, että hän oli kosketellut A:ta ja melkein päässyt harrastamaan seksiä. C ei ole tiennyt, oliko X mennyt vielä samana iltana A:n hyttiin. C on kertonut nähneensä, että X oli juonut laivalla alkoholia. Ruotsissa A oli tullut juttelemaan heidän hotellihuoneeseen. Heidän kysyessä, mitä hytissä oli tapahtunut, oli A kertonut, että X oli riisunut ja koskenut häntä intiimialueisiin sekä yrittänyt saada häntä yhdyntään. A oli kertonut, ettei hän halunnut sitä, eikä X ollut antanut hänen poistua hytistä. A oli kertonut, että X oli pitänyt hänestä kiinni ja periaatteessa väkisin ottanut vaatteita pois.

Lautakunta toteaa, että myös C on kertonut yksityiskohtaisesti niistä tapahtumista ja seikoista, joista hänellä on ollut omakohtaista tietoa. Hänen kertomuksensa tukee A:n kertomusta. Erityistä merkitystä on C:n havainnoilla A:n mielentilasta tämän poistuttua hytistä. C:n kertomus on keskeisiltä osin yhdenmukainen myös B:n kertomuksen kanssa, mutta C on kuvannut hotellihuoneessa käytyä keskustelua B:tä yksityiskohtaisemmin. Tämä osa C:n kertomuksesta on asian arvioinnin kannalta keskeinen, sillä A on tuolloin tuoreeltaan kertonut hytissä tapahtuneesta ja ilmaissut X:n toimineen vastoin hänen tahtoaan.

A on laivalla jakanut hytin D:n ja E:n kanssa. Molemmat ovat haastatteluissaan 8. ja 9.5.2025 kertoneet, että A oli ollut käymässä X:n hytissä. D on kertonut, että A oli ollut poissa 30–40 minuuttia. Palatessaan A oli naureskellut, ollut vähän hämillään ja kertonut, että he olivat X:n kanssa pussailleet. Jossain kohtaa X oli myös käynyt Samun kanssa heidän hytissään. E on kertonut, että A oli tullessaan takaisin ”ehkä ei ihan normaali, mutta ei hysteerinen”. Vähän ajan kuluttua pojat olivat vielä koputtaneet heidän hyttinsä oveen, jolloin A oli sanonut ”menkää pois, ei ole enää hauskaa”. Jossain vaiheessa A oli kuitenkin avannut oven ja X ja Samu olivat tulleet hyttiin. A:sta oli nähnyt, että tällä oli epämukava olo. E on kertonut, että hän ja D olivat sanoneet, että pojat voisivat lähteä pois. Sekä E ja D ovat kertoneet, että A oli seuraavana päivänä kertonut, mitä hytissä oli tapahtunut. D on kertonut, että A oli hänelle kertonut tapahtuneesta aika vähän. D:n käsitys tapahtuneesta on, että X oli yrittänyt ottaa A:n housuja pois, minkä A oli kieltänyt useaan kertaan. E on puolestaan kertonut, että A oli romahtanut ja alkanut itkemään kertoessaan asiasta. E:n käsitys tapahtuneesta on, että X oli pyytänyt A:ta ottamaan housut pois ja laittanut sormet A:n sisään, vaikka A ei ollut sitä halunnut.

Lautakunta toteaa, että A:n kanssa hytin jakaneet henkilöt ovat molemmat kuvailleet A:n olleen jossain määrin hämillään palattuaan hyttiin. Molemmat ovat kuitenkin käyttäneet A:n mielentilaa kuvatessaan varsin varovaisia ilmaisuja. Näin ollen heidän kertomustensa ei voida katsoa tältä osin suoraan tukevan A:n kertomusta. Ne eivät kuitenkaan toisaalta ole ristiriidassa A:n kertomuksen kanssa eivätkä siten poissulje sitä, että tapahtumat hytissä olisivat edenneet A:n kertomalla tavalla. Lautakunta toteaa lisäksi, että tällaisen tapahtuman jälkeinen käyttäytyminen voi vaihdella yksilöllisesti, eikä henkilön käyttäytymisestä tapahtuman jälkeen voida sellaisenaan tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Sen sijaan E:n ja D:n kertomukset siitä, että A oli kertonut heille tapahtuneesta seuraavana päivänä, tukevat A:n kertomusta.

A:n valmentaja, F, on haastattelussaan 7.2.2025 kertonut, että hän ei ollut tiennyt tapahtuneesta vielä Ruotsissa kahden ensimmäisen pelin jälkeen. Hän oli kuitenkin nähnyt, että A oli vaikuttanut vähän vaikealta, ja kysynyt tältä, oliko kaikki hyvin. A oli tällöin kertonut pussailleensa X:n kanssa. He olivat jutelleet aiheesta, mutta A ei ollut avannut asiaa tässä vaiheessa sen enempää. Myöhemmin yhteisessä joukkuepalaverissa A oli sanonut haluavansa puhua rauhassa hänen kanssaan. He olivat sopineet puhuvansa kokouksen jälkeen. Muut olivat poistuneet ja paikalle oli jäänyt muutama tyttö. A oli tässä yhteydessä kertonut, mitä laivalla oli tapahtunut. A oli kertonut tästä senkin takia, että X oli kertonut muille pojille, että ”saa varmasti paluumatkalla” ja rehvastellut asialla. A oli sanonut, ettei hän halua, että hänestä ajatellaan tällaista. Paikalle olivat tulleet valmentajat G ja H, ja A:lle oli kerrottu, että asia viedään eteenpäin. F on kertonut kirjoittaneensa ylös sen, mitä A oli hänelle kertonut. Hän oli muistiinpanoistaan lukenut muille valmentajille, mitä A oli kertonut, ja he olivat päättäneet soittaa maajoukkueen joukkueenjohtajalle, joka oli ohjeistanut soittamaan Uimaliiton I:lle. l:tä ohjeeksi oli saatu, että A pitää viedä lääkäriin tutkittavaksi ja X pitää kotiuttaa. F on kertonut lähteneensä A:n kanssa lääkäriin, kun taas miesvalmentajat olivat hoitaneet X:n kotiuttamisen. Sairaalaan oli tullut paikalle myös poliisi, mutta A ei ollut halunnut puhua poliisin kanssa. Kysyttäessä, kertoiko A tarkemmin, mitä hytissä oli tapahtunut, on A vastannut, että joukkuepalaverin jälkeen muiden tyttöjen läsnä ollessa A ei ollut kuvaillut tilannetta, mutta sairaanhoitajalle A oli kertonut tarkasti, koska hoitaja oli kysynyt todella paljon tarkentavia kysymyksiä.

F:n haastattelumuistioon on liitetty ne F:n muistiinpanot, joihin hän on haastattelussaan viitannut ja jotka hän on kertonut tehneensä A:n kertomasta samana päivänä. F on myöhemmin jatkanut muistiinpanojensa tekemistä asian selvittämisen vaiheista.

Lautakunta toteaa, että myös F:n kertomus tukee A:n kertomusta. Huomionarvoista on, että F on kiinnittänyt huomiota A:n poikkeavaan olemukseen jo ennen kuin A oli kertonut hänelle hytissä tapahtuneesta. F:n kertomuksesta ilmenee myös, että A on ottanut tapahtuneen puheeksi aikuisten kanssa jo kilpailumatkan aikana. F:n kuvaamat toimenpiteet asian selvittämiseksi osoittavat, että A:n esiin tuomaan tapahtumaan on reagoitu viipymättä ja sitä on ryhdytty selvittämään.

X:n puolesta on erityisesti kyseenalaistettu F:n objektiivisuus. Lautakunta toteaa, ettei F:n kertomuksesta, sellaisena kuin se on haastattelumuistioon kirjattu, ilmene seikkoja, jotka viittaisivat siihen, että F olisi johdatellut A:ta. Kertomuksesta ei myöskään ilmene muita sellaisia seikkoja, joiden perusteella F:n kertomusta olisi aihetta pitää epäluotettavana. Lautakunta pitää ymmärrettävänä, että näin vakavan ja nuoria urheilijoita koskevan asian käsitteleminen ja selvittäminen on voinut olla myös F:lle haastavaa. Tämä ei kuitenkaan sellaisenaan anna aihetta epäillä hänen kertomuksensa luotettavuutta.

Kuten edeltä ilmenee, asiassa on esitetty runsaasti A:n kertomusta välillisesti tukevaa näyttöä. Näyttö osoittaa, että A on poistunut hytistä pikaisesti, ja hänen on kuvattu olleen tällöin itkuinen tai surullinen. Lisäksi A on kertonut tapahtuneesta pian sen jälkeen sekä joukkuekavereilleen että valmentajalleen. Näissä kertomuksissaan hän on toistuvasti tuonut esiin tapahtuman vastentahtoisuuden. A on myös selvästi ollut huolissaan siitä, miten muut suhtautuvat tapahtuneeseen ja häneen itseensä. Tällainen huoli on hänen ikäiselleen ymmärrettävää. Yksin sen perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, että A:n käsitys tapahtuneesta olisi myöhemmin muuttunut esimerkiksi katumuksen tai häpeän vuoksi.

A:n kertomusta vastaan puhuu lähinnä se, että X on kiistänyt teon. Kiistämistä ei kuitenkaan tue muu asiassa esitetty näyttö. Myöskään sillä seikalla, että X on ollut hätääntynyt poliisin tullessa hakemaan häntä kuulusteluun, ei voida katsoa olevan juurikaan näyttöarvoa. Poliisin saapuminen voi aiheuttaa henkilössä voimakkaan tunnereaktion riippumatta siitä, mitä tilanteessa on tosiasiassa tapahtunut.

Johtopäätöksenään lautakunta toteaa, että tapahtumat ovat ratkaisevilta osiltaan tulleet selvitetyiksi. Kurinpitovaatimuksen esittäjä on esittänyt riittävän näytön vaatimuksensa tueksi. Tämä antaa perusteen edellyttää vastaajan konkretisoivan kiistämisensä perusteet. X ei ole halunnut tulla kuulluksi asiassa ja hänen esittämänsä vaihtoehtoinen tapahtumienkulku, jonka mukaan 13-vuotias A olisi osallistunut seksuaaliseen kanssakäymiseen vapaaehtoisesti koko tilanteen ajan, voidaan riittävällä varmuudella sulkea pois. X:n on siten katsottu menetelleen kurinpitovaatimuksessa kerrotulla tavalla.

Menettelyn oikeudellinen arviointi

X:n teko on tapahtunut hänen ja toisen urheilijan välillä nuorten maajoukkueiden Pohjoismaiden mestaruuskilpailumatkalla. Kysymys on siten menettelystä, joka on tapahtunut liikunnan tai urheilun parissa tai niihin kiinteästi liittyvässä toiminnassa, kuten kurinpitomääräysten 1 §:ssä edellytetään.

Kuten edellä on todettu, kurinpitomääräysten 5 §:n 1 c kohdassa mainitulla seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan ainakin kaikkia niitä tekoja, jotka on säädetty rangaistavaksi rikoslain 20 luvussa ja lisäksi tekoja, jotka ovat luonteeltaan seksuaalisia ja jotka ovat omiaan loukkaamaan toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

X:n menettelyssä kysymys on siitä, että hän on painostanut 13-vuotiaan A:n riisumaan housunsa ja tämän jälkeen kosketellut seksuaalisesti A:ta intiimialueelle tämän tahdon vastaisesti. Menettely loukkaa A:n seksuaalista itsemääräämisoikeutta vakavalla tavalla, ja se on säädetty rangaistavaksi rikoslain 20 luvussa.

Näillä perustein X:n on katsottava syyllistyneen kurinpitomääräysten 5 §:n 1 c kohdassa määriteltyyn seksuaaliseen häirintään.

Rangaistus

Kurinpitomääräysten 8 §:n 1 kohdan mukaan rangaistuslajeja luonnolliselle henkilölle ovat a) varoitus b) sakko c) kilpailukohtainen tai määräaikainen kilpailukielto d) ottelukohtainen tai määräaikainen pelikielto, e) ottelu- tai kilpailukohtainen tai määräaikainen toimitsijakielto f) määräaikainen toimintakielto.

Rangaistusvaatimuksen esittäjä on vaatinut kaikkia lajeja koskevaa peli-, kilpailu-, toimitsija- ja toimintakieltoa, joka päättyy 31.12.2027.

Eettinen kurinpitolautakunta ja muutoksenhakuasteena toimiva Urheilun oikeusturvalautakunta ovat ratkaisukäytännössään määränneet sekä nyt vaadittua toimintakieltoa lyhyempiä että pidempiä kieltoja. Oikeusturvalautakunta on esimerkiksi määrännyt noin vuoden mittaisen kaikki lajit kattavan urheilun toimintakiellon aikuiselle pesäpallourheilijalle, joka oli viestitellyt seksuaalisesti 14-15-vuotiaille samaa lajia harrastaneille lapsille ja joka oli edeltävästi ollut seuransa päätöksellä sivussa lajista yli puoli vuotta (UOL 22/2024).

Lautakunta toteaa, että rangaistusta koventavana tekijänä on otettava huomioon seksuaalisen häirinnän laatu, joka on tässä tapauksessa ollut vakava, sekä A:n hyvin nuori ikä. Toisaalta kysymys ei ole sellaisesta toistuvasta teosta, että teon toistuvuus olisi otettava asiassa huomioon. Edelleen X on itsekin ollut tekoaikaan hyvin nuori. Hän on ilmoittanut lopettaneensa vesipallon ja tuonut esiin, että vähintäänkin osasyynä siihen ovat olleet nyt kysymyksessä olevat tapahtumat ja asian käsittelyn pitkittyminen.

X:lle vaadittu kurinpitoseuraamus on seksuaalisen häirinnän laatu huomioon ottaen oikeasuhtainen. Ottaen kuitenkin huomioon X:n nuoren iän ja asian käsittelyn pitkittymisen etenkin kurinpitovaatimuksen esittämisvaiheessa lautakunta harkitsee oikeaksi määrätä X toimintakieltoon, joka päättyy 1.9.2027.

Menettelyn vakavuus huomioon ottaen toimintakielto on välttämätöntä ulottaa kaikkiin lajeihin.

Kurinpitomääräysten 17 §:n nojalla määrätty rangaistus pannaan täytäntöön päätöksen antamisesta lukien.

Päätöslauselma

X määrätään määräaikaiseen toimintakieltoon. Toimintakielto alkaa tämän päätöksen antopäivänä ja päättyy 1.9.2027. Toimintakielto koskee kaikkia lajeja.

Toimintakieltoon määrätty henkilö ei saa osallistua kilpailu-, ottelu-, harjoitus-, valmennus-, koulutus- tai markkinointitapahtumiin taikka niihin rinnastuviin liikuntaan tai urheiluun liittyviin tapahtumiin ja muuhun toimintaan kurinpitoelimen määrittelemässä laajuudessa.

Ratkaisu oli yksimielinen.

Pirjo Aaltonen
puheenjohtaja

Heidi Pellonperä
sihteeri

Ratkaisuun osallistuneet jäsenet: Pirjo Aaltonen, Pasi Kainulainen, Anu Välimäki, Jarno Sulasalmi ja Anette Alén

MUUTOKSENHAKUOHJAUS

Tähän ratkaisuun tyytymätön saa hakea siihen muutosta urheilun oikeusturvalautakunnasta. Valitusaika on 30 päivää tämän päätöksen antamisesta. Valittamisesta perittävästä maksusta ja valitusmenettelystä on tarkemmat ohjeet urheilun oikeusturvalautakunnan internet-sivuilla osoitteessa www.oikeusturvalautakunta.fi.

RATKAISUUN TYYTYMINEN

Asianosaiset voivat ilmoittaa tyytyvänsä kurinpitolautakunnan ratkaisuun, jolloin se on heti lopullinen. Ilmoituksen voi tehdä kirjallisesti lautakunnan sihteerille (heidi.pellonpera@oikeus.fi).